Kolme yhdensuuntaispiirrintä

	Kun tehdään mosaiikkiparketti...
	...jää aina kasa parkettipalikoita yli.

Ylijääneillä palikoilla on mukavia ominaisuuksia:

Ne ovat kivannäköistä puuta.
Ne ovat kovaa puuta.
Ne ovat tarkasti samanmittaisia.
Niiden päät ovat tarkasti suorassa kulmassa.
Niiden päät ovat suht sileät.
Ainakin ylläolevat palikat ovat aika tarkkaan kolme kertaa niin leveitä kuin paksuja.

Sääli tuollaisia olisi pois heittää tai uunissa polttaa. Ehkä parasta ja hyödyllisintä mitä niillä voisi tehdä, olisi hioa ne sileiksi ja antaa lapsille rakennuspalikoiksi. Puinen rakennuspalikka on lapselle miljoona kertaa parempi ja kehittävämpi lelu, kuin aasialainen värillinen muoviroska.

Tehdään niistä nyt kuitenkin jotain vähän hyödyttömämpää. Tehdään kolme erilaista yhdensuuntaispiirrintä. Siis työkalua, jolla esimerkiksi laudan reunaan saadaan piirrettyä viiva tai naarmu, joka on koko ajan vakioetäisyydellä laudan reunasta.

Yhdensuuntaispiirtimien tekemisen motivaationa on nimenomaan se, että parkettipalikoista liimaamalla saa helposti aikaan puuosia, joissa on tarkasti suorakulmaisia neliskulmaisia reikiä. Kyllähän umpipuuhunkin pyöreitä reikiä helposti tekee, mutta neliskulmaiset ovat vähän vaikeampia. Kukaan oikea puutyöntekijä ei tietenkään tekisi reikiä liimaamalla. Mutta jos on tärkeämpää päästä piirtämään...

Kynän ohjain

Yksinkertaisin yhdensuuntaispiirrin on käytännössä vain kynän ohjain, joka auttaa pitämään kynän vakioetäisyydellä laudan reunasta. Ohjaimen käyttö vaatii molempien käsien käyttöä. Toinen käsi liikuttaa ohjainta, ohjaimen kynnys piirrettävän kappaleen reunaa seuraten, toinen pitää kynän kärkeä ohjaimen hahlossa.

Ohjain ei ole säädettävä, vaan se on tarkoitettu tilanteisiin, joissa aina piirretään vakioetäisyyksiä. Käytännössä tämä tarkoittaa "melkein aina". Työssä kuin työssä riittää yleensä muutama vakiomitta. Suomessa on varmaan kaikki lauteet, räystäänaluset, pihatrallit ja muut raolle jätetyt laudoitukset rakennettu joko "timpurinkynä lappeeltaan" tai "timpurinkynä poikittain" raon mitoituksella.

Ota yksi kokonainen ja yksi puolikas parkettipalikka. Liimaa ne päällekkäin. Liiman ei tarvitse olla mitään superepoksia. Tämä on työkalu, sitä ei uiteta meressä. Eri-Keeper -tyyppinen puuliima käy mainiosti.

	Hio liiman kovetuttua ohjain itseäsi miellyttävän muotoiseksi. Vuole ohjaimen yksikerroksiseen osaan kolot tarvitsemillesi etäisyyksille ohjaimen kynnyksestä. Pintakäsittele halusi mukaan.
	Ohjaimen kynnys kannattaa mahdollisesti tehdä kaarevaksi, jolloin ohjaimella voi piirtää myös koveriin laitoihin. Kynnys olisi kannattanut tehdä kaarevaksi ennen palikoiden liimaamista. Mutta kun tuli mieleen vasta jälkijunassa...

Näitä on helppo ja nopea tehdä, joten niitä voi olla erilaisia eri koloväleillä.

Mahdollinen muunnos on jättää kolot tekemättä, ja kiinnittää piirtoaisaan kiinteä piirtopuikko (kuten seuraavissa piirtimissä) vakioetäisyydelle. Tällaisia kiinteitä piitopuikkopiirtimiä tarvitaan sitten joka mitalle omansa.

Vaakakiilapiirrin

Tässä piirtimessä piirtoetäisyys on portaattomasti säädettävissä. Piirtimen muodostaa puumurikka, jossa on neliskulmainen reikä. Reijässä liikkuu piirtoaisa, jonka päähän on kiinnitetty piirtopuikko. Puikon kärki tekee lautaan naarmun halutulle etäisyydelle. Piirtoaisa lukitaan reikään kiilalla, joka "asuu" samassa reijässä piirtoaisan kanssa.

	Sahaa kolme parkettipalikkaa puolikkaiksi. Liimaa palaset kuvan mukaisesti yhteen siten, että keskelle jäävän reijän leveys on noin puolitoista palikanleveyttä, tai vähän päälle. Reijän sivut ovat parkettipalikan suoria tehdaspäitä. Toisen näistä päistä voi viilata hieman (ehkä 0.5 mm) vinoksi, kiilavasteeksi. Tai liimaa toinen palikka aavistuksen verran vinoon.
	Kun liima on kovettunut, sahaa murikan laidat suoriksi.
	Hio puumurikka käteen mukavasti sopivaksi mylpyräksi. Hio yksi parkettipalikka puumurikan reijässä kevyesti mutta ei löysästi liukuvaksi piirtoaisaksi. Ja vuole ja hio toisesta parkettipalikasta 5-7 cm pituinen kiila, joka kevyesti painettuna tulee juuri ja juuri läpi puumurikan reijästä, kun piirtoaisakin on reijässä. Kiilan päihin voisi toki tehdä toispuoliset paksunnokset, jolloin kiila ei pääsisi putoamaan paikaltaan, ellei piirtoaisaa ensin vedä pois reijästä. Mutta en minä ainakaan viitsi. Ei se kiila mihinkään putoa ja huku. Tämä on työkalu, ei mikään kadulla riepoteltava juoppojen stressilelu. Jos kiila pyrkii hukkumaan, vikaa ei korjata työkalua monimutkaistamalla, vaan itsekuria kasvattamalla.
	Osat asentuvat siis näin. Kiila tulee sille puolelle reikää, jossa palikan pää oli viilattu tai liimattu vinoksi. Näinpäin kasattu piirrin on tarkoitettu oikeakätiselle. Piirrintä pidetään oikeassa kädessä, kiila kiristetään ja löysätään peukalolla. Vasenkätinen asentaisi kiilan toiselle puolelle piirtoaisaa.
	Valmis piirrin kevyesti pellavaöljyttynä. Piirtopuikoksi aisaan on ruuvattu teroitettu M2.5 koneruuvi. Koneruuveja voi mainiosti käyttää puussa, kunhan poraa niille esireijän, joka on suunnilleen vastaavankokoisen kierretapin esireijän kokoinen. Tässä porasin siis 2 mm reijän.

Muunnos tästä aiheesta olisi portaattomasti säädettävä kynänohjain, jossa piirtoaisaan ei kiinnitettäisikään piirtopuikkoa, vaan tehtäisiin vain yksi ainoa kolo, ja käytettäisiin kynän kanssa kuten edellistä kynänohjainta.

Pystykiilapiirrin

Pystykiilapiirtimen periaate on samanlainen kuin vaakakiilapiirtimen, paitsi että kiila on kohtisuorassa piirtoaisaan nähden. Piirtimen puumurikassa on kaksi toisiaan kohtisuoraan leikkaavaa neliskanttista reikää. Piirtoaisa kulkee toisen läpi, kiila toisen.

Tästä on kaksi periaatteellista etua verrattuna vaakakiilapiirtimeen. Piirtoaisaa voi hienosäätää naputtamalla kevyesti jommasta kummasta päästä, löysäämättä kiilaa, ja kiilan löystymättä. Ja kiilan löysääminen on helppoa, painamalla kiilan päätä kevyesti vaikkapa pöytää vasten.

Käytännössä edut verrattuna vaakakiilapiirtimeen ovat kyllä vähäiset, mielestäni. Vaakakiilapiirrin on paljon helpompi tehdäkin...

	Liimaa kahdeksasta parkettipalikasta kaksi palikkapakettia, joihin kumpaankin jää hieman keskikohdasta sivulle päin noin 3/4 palikan levyinen reikä. Kiila tulee kulkemaan tämän reijän läpi. Kuva on muuten merkillisen värinen sen takia, että kameraan oli jäänyt joku seepiasuodatin päälle...
	Kun liima on kovettunut, hio kummastakin palikkapaketista yksi sivu sileäksi, seuraavan vaiheen liimapinnaksi. Koverra yhden lisäpalikan päähän "haarukka, joka on noin 1/2 palikan leveyden syvyinen. Tarvitset toisenkin lisäpalikan.
	Liimaa kaksi palikkapakettia, haarukkapalikka ja suora palikka yhdeksi paketiksi siten, että haarukkapalikan haarukan posket muodostavat kiilareikään seinät (punainen nuoli). Ja haarukkapalikan ja suoran palikan päiden väli on naftisti yli palikan leveyden (vihreä väli). Tästä muodostuu piirtoaisan reikä, jossa piirtoaisa mahtuu juuri ja juuri liikkumaan.
	Koska palikat ovat hieman paksumpia kuin kolmasosa leveydestä, jää syntyvän palikkapaketin kylkeen tässä vaiheessa ura. Mutta ei se mitään, hiotaan kylki suoraksi vastaisuudessa.
	Liiman kovetuttua palikkapaketista sahataan päistä liiat pois, saadaan piirtimen runkomurikan aihio.
	Runkomurikan aihio hiotaan jälleen hieman pehmeämpiin muotoihin, vaikkakaan tällä ei kyllä ole lopputuloksen käytön kannalta paljoakaan merkitystä. Hiotaan yksi palikka piirtoaisaksi, joka liikkuu kevyesti mutta ei löysästi piirtoaisan reijässä. Ja vuollaan ja hiotaan 7-10 cm pitkä kiila puumurikan kiilareikään.
	Piirtimen osat koottuna.
	Ja valmis piirrin, pellavaöljyttynä ja ruuvista teroitetulla piirtokärjellä varustettuna. Öljyäminen ei ole mitenkään pakollista. Osat voi hyvin jättää puupinnallekin. Halusin näihin nyt vaan tällaisen tummemman värisävyn. Kun noiden palikoiden piti olla jotain kirsikkapuuta, mutta väri ei vastannut minun mielikuvaani kirsikasta :-) Piirtokärjen kärki kannattanee teroittaa siten, että se muistuttaa joka laidalta terävää pyöreäkärkistä veitsen kärkeä.

Sivun alkuun.
Takaisin pääsivulle.