Yhdestä vanerilevystä voi teoriassa tehdä veneen, jonka kantavuus laitaa myöten upotettuna on noin 680 kg. Tämä on sikäli teoriaa, että tällainen "vene" olisi vanerilevyn pinta-ala väännettynä puolipallon muotoon.
Käytännössä heti kun tätä puolipalloa aletaan "venyttää" paremmin yleistä venekäsitystä vastaavaksi, menetetään kantavuutta. Yhdestä levystä voi suhteellisen helposti valmistaa 350-450 kg kantavia veneitä. Vene haukkaa siis vettä tyynellä tällä kuormalla, joten kohtuullisen varalaidan mahdollistava kuorma jää 100-150 kg paikkeille.
Kuinka pitkäksi yhden vanerilevyn veneen sitten voi venyttää? Tässä yksi vastaus, 5.4 m pitkä kanootti, jonka varalaita 100 kg kokonaiskuormalla on noin 10 cm.
Pienet vaneriveneet tehdään yleensä ohuesta vanerista. 4 tai 6.5 mm. Näin ohut vaneri vaatii aina vähintäänkin parraslistoja jäykisteeksi, mahdollisesti tukikaaria ja muitakin vahvikkeita. Mutta entäpä jos käyttäisikin paksumpaa vaneria? Mahdollisia hyötyjä olisivat ainakin:
Mahdollisia haittapuolia puolestaan:
Pitkä, laakea, kapea kanootti, pelkästä paksusta vanerista ilman listoja ja kantta. Sehän on kuin luonto-ohjelmissa esiintyvä Etelä-Amerikan sademetsien suurten jokien puunrungosta koverrettu kanootti, "pipante"!
Vanerin leikkuukaava on yksinkertainen. Levy leikataan ensin pitkittäin kolmeksi yhtä leveäksi suikaleeksi, kukin 406 mm. Suikaleet kannattaa sahauttaa jo lautatarhassa, tulevatpahan suoriksi ja yhtä leveiksi. Ja ovat paljon helpommat kuljettaa ja käsitellä.
Kaikki loput sahausurat ovat kaarevia. Kaikki kulmat pyöristetään samalla tavalla. 25 mm kulmasta, tasattuna 60 cm matkalle kumpaankin suuntaan.
Sivulevyjen ja pohjan kärkien kaaret sahataan näin (mittakaava ei ole tarkka). Sahaa sinisiä viivoja pitkin, ei suoria mustia viivoja.
 |
Voisi luulla, että näin pitkän ja kapean rungon aallonmuodostusvastus
olisi pienempi kuin kitkavastus. Näin ei kuitenkaan ole tässä
tapauksessa. Vaikka kanootin ilmassa keikkuvat päät ovat terävät,
ovat kanootin vesilinjan päät suhteellisen tylpät.
Vedenalaisen osan pitää olle suhteellisen "laatikko",
jotta yhdestä ainoasta vanerilevystä saisi paitsi pituutta myös kantavuutta.
Tästä puolestaan seuraa dominoiva aallonmuodostusvastus. |
Rt (violetti käyrä) = kokonaisvastus
Rv (punainen käyrä) = hankausvastus (kitka)
Rw (sininen käyrä) = aallonmuodostusvastus
Rh (vaaleansininen käyrä) = perälaudan aiheuttama vastus
Nopeusasteikko = 4.0 m/s = 14.4 km/h = 7.8 solmua
Rakennetaan siis prototyyppi.
 |
12 mm kuusivaneri sahattuna ylläesitettyjen piirustusten mukaisesti. Suorat vedot lautatarhan hyvällä sirkkelillä, kaarevat linjat tavallisella käsisahalla. Tavallinen käsisaha on tällaisia kaaria sahattaessa paljon parempi kuin sähkökäyttöinen pistosaha. Pistosahan jälki on tavallisesti täynnä pientä mutkittelua, käsisahalla syntyy siisti, tasainen kaari. |
 |
Palat järjestettynä kanootin muotoon. |
 |
Ai niin, pohjalevyn kulmiinkin pitää tehdä samanlaiset 25 x 600 mm pyöristykset kuin sivulevyihin ja päätykolmioihin. Nämä palat liimataan myöhemmin sivulevyjen jatkeiksi. |
 |
Pohjalevyyn kiinnitetään kolme laudanpätkistä tehtyä mallikaarta. Kaaret ruuvataan kiinni pohjaan esim. kipsilevyruuveilla. Mallikaarien päiden kulma on 60 astetta vaakasuorasta. Yksi kaari tulee pohjan keskelle, muut 50 cm tämän molemmin puolin. Pohjalevyn ja päätykolmioiden väliset puskusaumat on liimattu epoksilla, vahvistaen sauma molemmilta puolilta lasikuitunauhalla. |
 |
Sivulevyt ruuvattuina mallikaariin. Keskimmäisen kaaren ruuvin on syytä olla hyvin lähellä pohjaa, jotta sivu saa vapaammin kaartua ulospäin keskikaaren kohdalla. Muuten runko kasataankin kakkoskakkospalikoilla ja kipsilevyruuveilla. Yleensä epoksiohjeissa neuvotut "reikiä ja kuparilankaa" tai "reikiä ja nippusiteitä" -menetelmät ovat valtavan työläitä ja tavattoman epätarkkoja tähän palikkamenetelmään verrattuna. Olen joskus käyttänyt niitäkin, mutten enää ikinä käytä. |
 |
Sivut taivutettuina lopulliseen muotoonsa. |
 |
Pohjasauma liimattuna ulkopuolelta vehnäjauhoilla paksunnetulla epoksilla. |
 |
Kanootin kärjet ovat vaarallisen terävät. Ne pitää lyhentää ja pyöristää muutaman sentin säteelle. Tämä lyhennys ja pyöristys onkin sitten ainoa hukkapuun paikka tässä kanootinrakennuksessa. Sahanpurun ja hiomapölyn lisäksi. |
 |
Valmis kanootti valmiina pintakäsiteltäväksi. Mielestäni pinta saa jäädä suhteellisen karkeaksi ja puunväriseksi, koska kanootin esikuvana on ollut puunrungosta koverrettu kanootti. |
 |
Neitsytmatkalle lähtö. Kanootti on käsitelty vain pellavaöljyllä. |
|
Suhteellisen mitätön varalaita ei tunnu ongelmalliselta, ainakaan näin tyynellä säällä. Ohiajavan piittaamattoman perämoottorikuskin veneen peräaalto voisi muuttaa näkemystä. |
 |
Kanoottia voi vähän jopa kallistella. Amazonilla käyttäjät luultavasti seisoisivat ja tekisivät mitä lystäävät tällaisessa kanootissa. |
 |
Tämä on kivaa... |
 |
...ja rauhallista. |
 |
Vaikka tämä ei ehkä tyyliin sovikaan, matala selkänoja 30 cm kanootin keskiviivalta taaksepäin ja jalkatuki "henkilökohtaisesti sopivalla etäisyydellä" lisäävät ainakin minunlaiseni köntyksen mukavuutta ja toisaalta parantavat "kytkeytymistä" kanoottiin. |
 |
Mutta ei tyyliin sopinut kuusipuun värikään. Amazonin koverrettua kanoottia ei varmasti tehdä kuusesta, pikemminkin jostain tummasta puusta. |
 |
Pähkinäpuun värinen Pinotex korjasi tyylirikon. |