Vaneriveneen pintakäsittely

Hyvä maali kestää

Vaneriveneen pintakäsittelystä väitellään, samoin kuin siitä, onko koivuvaneri kelvollista veneenrakennusmateriaaliksi. Tässä joukko kokemusperäisiä huomioita pintakäsittelyn, materiaalien ja vähän muunkin tiimoilta.

Rakensin tämän veneen 1990-luvun alussa Tekniikan Maailman kustantaman, Kai Osaran kirjoittaman, vuonna 1955 (!) painetun "Vaneriveneitä rakentamaan" -kirjan ohjeen 2. "Soutuvene" perusteella.

Materiaalina oli 4 mm koivuvaneri mäntykaarilla ja -pitkittäisrimoilla. Penkit ja perälauta 12 mm koivuvaneria, perälauta laminoitu kahdesta levykerroksesta.

Maalausohjeet selvitin aikanaan Teknoksen teknisestä neuvonnasta. Ohje oli: pohjamaaliksi kaksi kerrosta epoksipohjamaalia, pintaan kaksi kerrosta polyuretaania vedenpäällisiin osiin, epoksimaalia vedenalaisiin osiin. Koska kyse oli soutuveneestä, jota säilytetään poissa vedestä, polyuretaani soveltui myös pohjaan.

Maalien numerointi on muuttunut noista ajoista, tänä päivänä Teknoksen suosittelemat maalityypit ovat:
pohjamaaliksi 2 x Inerta Primer 5
vedenalaisiin osiin 1 x Inerta 50 epoksipintamaali
vedenpäällisiin osiin 2 x Teknodur 190.

Huomio 1: Hyvä maali on kaikki kaikessa.
Vene on maalattu vain kerran, heti valmistuttuaan. Nämä kuvat on otettu, kun vene oli 13 vuoden ikäinen.

Vaneripinnoilla maalipintaa voisi kutsua melkeinpä täydelliseksi. Puuosissa maali sensijaan on lohkeillut. Ilmeisesti kosteutta on päässyt puuhun, puu on laajentunut, maali lohkeillut, lisää kosteutta päässyt puuhun...

Eikä tätä venettä hellitty liialla suojaamisella. Olin kai liian laiska tekemään asianmukaisia pesu- ja suojaustemppuja syksyllä. Käänsin vain veneen ylösalaisin kahden halon päälle.

Ja kun lumi veneen päältä suli, takaisin oikein päin ja vesille.

Huomio 2: Lakkaus = paljon huoltotyötä.
Penkkeihin vedin alunperin neljä kerrosta polyuretaanivenelakkaa. Hioin ja uudelleenlakkasin penkit kuuden vuoden iässä.

Ja nyt ne taas näyttävät aivan karmeilta. Lakatut pinnat pysyivät suhteellisen siisteinä vain noin kolme vuotta.

Huomionarvoisaa ja ehkä yllättävääkin on, että vaikka lakkapinta on vanerin päältä käytännössä hävinnyt, ei penkeissä ole lahoa, ei edes hometta.

Huomio 3: Koivuvaneri ei aiheuttanut mitään ongelmaa.
Koivua pidetään kelvottomana veneenrakennuspuuna, koska se on hyvin altis sienitartunnoille. Koivupuu sisältää paljon sokereja, jotka ovat sienille herkkuruokaa.
Näyttää kuitenkin siltä, että ainakaan hyvin maalattu koivuvaneri ei aiheuta mitään laho-ongelmaa. Voisiko olla niinkin, että vanerinvalmistusprosessi poistaa/muuttaa koivussa olevaa sokeria?

Huomio 4: 4 mm vaneri on tarpeeksi vahvaa tämänkokoiseen veneeseen.

Tämä on huonokuntoisin vaneripinta, jonka veneen pohjasta löysin. Ei kovin huonokuntoinen, ei missään tapauksessa mitään "kukkamultaa".

Ja venettä on sentään ajettu 7.5 heppaisella Mercuryllä sekä merellä että sisävesillä. Pohjalevy on välillä "lepattanut" kokolailla kaarien välissä, mutta kestänyt ongelmitta.

Huomio 5: Pienistä vedenvirtausreijistä ei ole mitään hyötyä.
Älä kuvittele, että veneen pohjalle satanut vesi valuisi kaarien ohi 10-15 mm virtausreijistä.
Ei se valu!
Koska reijät ovat aina tukossa.

Vertaa kuivan koivunlehden kokoa virtausreikien kokoon. Arvaa, tukkiiko lehti virtausreijän. Ja arvaa, onko lehtiä luonnossa enemmän kuin yksi.

Vasta tämänkokoiset reijät alkavat käytännössäkin toimia vedenvirtausreikinä. Reijät on tehty 64 mm reikäporalla.




Sivun alkuun.
Takaisin pääsivulle.