Sarjakuvavene


Tämä vene on juuri sellainen, joka esiintyy kaikissa piirretyissä sarjakuvissa. Tasaperäinen, tasapohjainen, teräväkeulainen ja suhteellisen matala. Veneen pituus on 3.2 m, suurin leveys 1.2 m. Vanerin menekki on kaksi levyä, 6.5 mm koivuvaneri on sopivinta.

Veneen voi tehdä "modernina" versiona, jossa keula kallistuu voimakkaasti ulospäin, kuten ylläolevassa sinikylkisessä piirustuksessa. Tai "vanhanmallisena" pystykeulaisena verisona, allaolevan punakylkisen piirustuksen kaltaisena. Tämäntyylisiä veneitä käytettiin Pohjois-Amerikan itärannikolla 1800-luvun lopulla ja 1900-luvun alussa osterinpyyntiin, isompina versioina tosin.



Vene haukkaa vettä noin 750 kg kokonaiskuormalla. 140 kg kuormalla varalaita on noin 30 cm, 180 kg kuormalla 25 cm. Varalaita putoaa 15 cm:iin vasta 400 kg kuormalla. Mitäs se on? Neljä aikuista? Niin montaa ei edes mahdu kyytiin.



Hiukan runkomuototeoriaa

Mutta tasapohjainen vene! Onko sellaisesta mihinkään?

Howard Chapelle, yksi amerikkalaisen veneenrakennuksen "vanhoista miehistä", kirjoittaa vuonna 1941 julkaistussa kirjassaan "Boatbuilding" ("Veneenrakennus") tasapohjaisista veneistä:

Teräväkeulaisissa tasapohjaisissa veneissä pohjan sivuprofiilin pitäisi olla seuraavan säännön mukainen: Keulan alalaidan pitäisi joko koskettaa vedenpintaa tai olla juuri sen yläpuolella. Tästä pisteestä pohjan profiilin pitäisi olla suora, loivasti alaspäin kalteva noin kolmanneksen veneen vesilinjan pituudesta. Senjälkeen profiilin pitäisi muodostaa kohtuullisen loiva kaari läpi keskimmäisen kolmanneksen, noustakseen jälleen suorana loivasti ylöspäin kohti perää.

Pieni syrjähyppy aerodynamiikkaan. 1940-luvulla, kehitettäessä ensimmäisiä yliäänennopeudella lentäviä suihkuhävittäjiä, löydettiin merkillinen lainalaisuus. Yliäänennopeudella lennettäessä ilmanvastus riippuu lähinnä lentokoneen poikkileikkauspinta-alan jakautumisesta koneen pituusakselille. Ei niinkään koneen muodosta. Huomattiin muun muassa, että siipien kohdalle runkoon piti tehdä kavennus, koska muuten siivet aiheuttavat poikkipinta-alaan äkillisen kasvuhyppäyksen, joka lisää vastusta.

1950-luvulla herrat Sears ja Haack laskivat teoreettisesti sellaisen kappaleen muodon, jonka aallonmuodostusvastus on (tietyillä teoreettisilla reunaehdoilla) pienin mahdollinen.

Kappale tunnetaan Sears-Haackin kappaleena. Sears-Haackin kappaleen poikkipinta-ala jakautuu kappaleen pituudelle näiden yhtälöiden mukaisesti:

x=((L)/2)*(1+cos(alfa))
S=((4*V)/pi/(L))*(sin(alfa)-(sin(3*alfa))/3)
missä:
alfa on apusuure, joka saa arvoja nollasta 180 asteeseen
x on asema kappaleen pituussuunnassa
S on poikkipinta-ala
L on kappaleen kokonaispituus
V on kappaleen tilavuus

Se rakettiteknologiasta, kuvana poikkipinta-alan jakautuminen näyttää tältä.

Samantapaisia tuloksia on saatu uppoumarunkoisten veneiden ja laivojen vedenalaiselle osalle. Japanissa on laskettu, taas joillain teoreettisilla reunaehdoilla, että säiliölaivan aallonmuodostusvastus on pienimmillään, jos laivan vedenalaisen osan poikkipinta-ala on Sears-Haackin kappaleen mukainen.

Mitenkäs tämän sarjakuvaveneen vedenalaisen osan poikkipinta-ala jakaantuu vesilinjan pituudelle?

Piirretään käyrät samaan kuvaan päällekkäin, ja mitä nähdään?
Chapellen neuvon mukaan muotoillun tasapohjaisen veneen vedenalainen osa on Sears-Haackin kappaleen muotoinen sillä tarkkuudella, kuin silmämääräisesti voi päätellä.

Tarinan opetus?
Ei ole koiraa karvoihin katsominen.
Veneenrakennusperinne on vienyt muodon lähelle täydellisyyttä.

No, muistettakoon kuitenkin, että tässä oli kyse pelkästään aallonmuodostusvastuksesta. Veneen pohjamuoto vaikuttaa paljon muuhunkin. Tasapohjaisen veneen varsinainen ongelma on sivuaallokko. Tasapohjainen vene ei kallistu helposti vedenpintaan nähden. Tyynellä säällä vene on siis vakaa, mutta sivuaallokossa keikkuva. Kun vesi kallistuu, vene kallistuu sen mukana.

Mutta pienille vesille, kauniille säälle - erinomainen.



Sarjakuvaveneen vastuskäyrät 120 kg:n kokonaiskuormalla

Rt (violetti käyrä) = kokonaisvastus
Rv (punainen käyrä) = hankausvastus (kitka)
Rw (sininen käyrä) = aallonmuodostusvastus
Rh (vaaleansininen käyrä) = perälaudan aiheuttama vastus
Nopeusasteikko = 4.0 m/s = 14.4 km/h = 7.8 solmua



Sivun alkuun.
Takaisin pääsivulle.

Sarjakuvaveneen rakentaminen

Ihan alkajaisiksi kannattaa lukea "Portugalilaistyylisen jollan" rakennusohje. Tämä vene on oikeastaan sen jollan suurennettu painos. Melkein kaikki, muutamia mittoja lukuunottamatta, on yhteistä. Myös osa tästä tekstistä ;-)

"Modernin" veneen osat leikataan kahdesta vanerilevystä näin. Ei, levyn puskusaumoja ei voi välttää. Mutta ei niissä mitään ongelmallista ole.

"Vanhanmallista versiota tehtäessä vanereita ei voi liittää suoraan sellaisenaan yhteen, vaan kylkien liitoksen ja pohjan liitoksen välillä vanereja joutuu sahaamaan ja siirtämään. Pohjan sivuihin jää todennäköisesti pienet kolot, mutta ne on helppo tukkia vanerinpalasilla ja epoksilla, ja ne jäävät joka tapauksessa saumoja vahvistavien lasikuitunauhojen alle.


Kahden vanerilevyn puskusauma tehdään lasikuitunauhavahvisteisena näin.

Aloita sauman pituisella, 15-20 cm levyisellä, parin sentin paksuisella laudan tai levyn kappaleella (ruskea). Päällystä se muovikassin puolikkaalla, ettei epoksi tartu siihen. Kostuta sauman pituinen pätkä lasikuitunauhaa hieman paksunnetulla epoksilla ja aseta se pitkittäin laudan ja muovin päälle (punainen).

Kostuta liitettävien vanerilevyjen reuna lasikuitunauhan leveydeltä ja paksuntamattomalla epoksilla. Aseta levyt reunat vastakkain laudan päällä olevan lasikuitunauhan päälle. Tue levyt kauempaakin siten, että levyt pysyvät vaakasuorassa (samanpaksuisia laudanpätkiä levyjen alle). Ruuvaa levyt kiinni alla olevaan lautaan lasikuitunauhan ulkopuolelta.

Kostuta toinen sauman pituinen pätkä lasikuitunauhaa hieman paksunnetulla epoksilla ja levitä se vanerilevyjen sauman päälle (vihreä).

Levitä lasikuitunauhan päälle muovikassin puolikas. Ruuvaa sauman pituinen laudan tai levyn pätkä koko komeuden päällimmäiseksi (ruskea). Anna kovettua seuraavaan päivään. Irroita sitten ruuvit, laudat ja muovikassin riekaleet. Kittaa sauma ja ruuvien reijät paksunnetulla epoksilla.

Lautojen ja ruuvien puritus litistää käytännössä lasikuitunauhan ja epoksin siististi vanerin pinataa vasten. Saumasta tulee siisti vähällä vaivalla.

Yksi lasikuitunauha molemmilla puolilla riittää 4 ja 6.5 mm vanerin jatkokseen. 9 mm vanerille yksi nauha tulevan taivutuskaaren sisäpuolelle, kaksi ulkopuolelle. 12 mm vanerille vastaavasti kolme ulkopuolelle, kaksi sisäpuolelle.


Sahaa ensin veneen kyljet. Kyljen etuosan mitat ovat tässä. Kaikki sivut ovat suoria, kyljen ylälaita tulee vanerilevyn tehdaslaidasta, joten siitä tulee luonnostaan siisti.

"Modernia" versiota varten keulan viiste leikataan 36 cm kohdalta, "vanhanmallista" varten 15 cm kohdalta.

Ja kylkien takalaitojen mitat tässä. Perälautaa ei tarvitse erikseen mitoittaa. Perälauta tehdään palasta, joka jää kylkien takaosien väliin (keltainen kappale).

Kun kylkien etu- ja takakappaleet on yhdistetty, merkataan pisteet E, F ja G vanerin laitaan. Rungon leveys asetetaan näissä pisteissä poikittaisten tukilautojen avulla.
E-pisteiden välisen laudan pituus on 84 cm, päät 68 asteen kulmassa "modernissa" versiossa, 71 asteen kulmassa "vanhanmallisessa".
F-pisteiden välisen laudan pituus on 117 cm, päät 66 asteen kulmassa (molemmissa versioissa).
G-pisteiden välisen laudan pituus on 109 cm, päät 64 asteen kulmassa (molemmissa versioissa).
Jos päiden sahaaminen oikeaan kulmaan tuntuu ylivoimaiselta, unohda se. Tärkeintä on saada kylkien väliset etäisyydet oikeiksi.

Tästä eteenpäin voidaankin noudattaa "Portugalilaistyylisen jolan" ohjetta.

Paitsi että keulapuun kulma tässä veneessä on 67 astetta "modernissa" versiossa, 57 astetta "vanhanmallisessa".

Pitkittäinen soutupenkki olisi tässäkin veneessä paikallaan, mutta tavanomaisia poikittaisiakin voidaan käyttää. Mielekkäitä poikittaisia penkkivaihtoehtoja on kaksi.

Ensimmäinen vaihtoehto. Vain yksi poikittainen penkki, parhaassa paikassa yksinäiselle soutajalle.

Keula- ja peräpenkit voisi tietysti lisätä, mutta en piruuttanikaan lisää. Kolmella penkillä varustettu vene olisi tasapainoinen yhden tai kolmen hengen kuormalla. Mutta ei kahden. Kuitenkin venettä käytettäisiin kahden hengen kuormalla. Perä uisi syvällä, raahaisi vettä, soutaminen olisi sietämätöntä. Ja soutaja ajattelisi, että se on veneen vika.

Vaan eipä olisi. Kevyttä venettä nyt vaan ei voi kuormata miten sattuu.

Toinen vaihtoehto. Tämä penkkien sijoittelu olisi parhaimmillaan kahden hengen kuormalla, mutta toimii yksinkin soudettuna. Hiukan keulapainoisena, tosin. Mahdolliset matkatavarat kannattaa kuljettaa perässä.




Sivun alkuun.
Takaisin pääsivulle.