Portugalilaisvaikutteinen jolla

Tässä ovat ohjeet helpon portugalilaisvaikutteisen vanerijollan rakentamiseksi. Miten niin portugalilaisvaikutteisen? Portugalilaisille kalastusveneille näyttää olevan tyypillistä tasainen pohja, korkea keula ja, suomalaisittain asiaa katsoen, suuri ketka. Tässä veneessä on ne kaikki.

Aitoja portugalilaisia kalastusveneitä Nazaren kaupungin rannalla. Sukulaisuussuhteen tähän jollaan pitäisi olla selvä.

Jollan pituus on 2.2 m, leveys 1.2 m. Se on kenties vielä helpompi rakentaa kuin yksinkertainen vanerijolla oli. 100 kg kuormalla varalaita on 25 cm, 250 kg kuormalla 15 cm. Laitaa myöten upottamiseen tarvitaan kuormaa noin 500 kg.

Vähän filosofiaa

Yhdestä vanerilevystä tehty yksinkertainen vanerijolla, (ja sitä seuranneet muut yhden levyn veneet) oli yritys tehdä vene mahdollisimman yksinkertaisesti, pienellä vaivalla, ahtaissa tiloissa, vähällä rahalla ja nopeasti.

Kaikki tuo onnistuukin yhden levyn veneitä rakentaessa.

Niissä on vain yksi rajoittava tekijä: Ne ovat yhden vanerilevyn veneitä.
Siinä on toki paljon hyvääkin:

• Vanerilevy on niin halpa, että yhden levyn veneen voi miltei tehdä "poisheitettäväksi". Ei ole kauhea katastrofi, vaikka jokin menisi pahastikin pieleen.
• Sama koskee rakennusaikaa ja -vaivaa.
• Yksittäinen vanerilevy on helppo käsiteltävä ja varastoitava ja se leikkaantuu nopeasti vieläkin helpommin käsiteltäviksi paloiksi.
• Yhdessä levyssä on niin vähän materiaalia, että vene on pakostakin suunniteltava mahdollisimman pieni materiaalihukka tähtäimessä, siis ekologisesti.
• Veneestä tulee väkisin hyvin kevyt.

Mutta, mutta, mutta:

• Yksi vanerilevy ei yksinkertaisesti riitä edes minimiveneen tekemiseen ilman kompromisseja.

Mikä on "minimivene"?

Tämä on tietysti ainakin osittain henkilökohtainen näkemyskysymys, mutta mielestäni "minimiveneen" voisi määritellä näin. Ja tämä ei sitten koske kanootteja ja kajakkeja, jotka ovat toinen juttu:

• Kuormitettavuus ennen veden haukkaamista ainakin 400 kg.
• Veneen ja minun paino yhdessä saa muodostaa tästä kokonaiskuormitettavuudesta enintään kolmanneksen.
• Veneen pituuden pitää olla yli 1.8 m. Vene ei saa näyttää "seinään törmänneeltä".
• Partaan leveyden pitää olla vähintään metri. Näin siksi, että venettä voisi soutaa. Alle metrin leveys johtaa naurettavan lyhyisiin airoihin (180 cm airot ovat naurettavan lyhyet) ja/tai hankalan suureen aironkahvojen päällekkäisyyteen (yli 10 tai 20 cm päällekkyys alkaa olla hankala) ja/tai epämiellyttävän suureen airojen vipusuhteeseen (2.5 +- "hiukan" on yleensä sopiva suhde).
• Kyljen korkeuden olisi oltava yli 35 cm, riittävästi 10 cm syväykseen ja 25 cm varalaitaan. Pienissä veneissä 25 cm varalaitaita alkaa tuntua turvalliselta. Ja alle 15 cm varalaita turvattomalta.
• Keulan on oltava terävä. Mutaa ja hiiliä voi kuljettaa tylppäkeulaisella lotjalla, vaan ei ihmisiä. Sitäpaitsi, terävä keula vähentää veneen osien määrää (keulalauta) ja helpottaa näin rakentamista.
• Pohjan pitää olla niin leveä, tai veneen niin painava, että veneessä voi seistä. Ei tietenkään vesillä, se on vaarallista. Mutta veneeseen on vaikea päästä laiturilta jos se on niin kiikkerä ettei siihen voi astua. Näyttää siltä, että pohjan leveyden on oltava vähintään noin 70 cm tämän vaatimuksen toteutumiseksi.
• Ja kun kerran puhutaan "minimiveneestä", paino ei saisi nousta kovin suureksi. Komisenkymmentä kiloa alkaa olla yhden ihmisen käsittelykyvyn ylärajoilla.

• Yhden vanerilevyn veneessä joudutaan väkisin tekemään kompromisseja partaan leveys - sivun korkeus - pohjan leveys -kolmikon kesken. Ei paljon, muutamia senttejä. Mutta lähellä minimejä muutamatkin sentit merkitsevät paljon.

Yllättävää kyllä, kaikki minimivenevaatimukset saa täytettyä lisäämällä materiaaliluetteloon vanerilevyn puolikkaan!

Mutta ensin järjen sana

Jos tämän jollan varalaita 250 kg kuormalla on 15 cm... jolla painaa ehkä 20 kg... ihmiset 60-80 kg kappale... Sehän on reilusti kahden hengen vene!

Hmm... siihenhän voisi asentaa soutupenkin, peräpenkin, ehkä vielä keulapenkinkin, satunnaista kolmatta matkustajaa ajatellen.

Unelmoitko tällaisesta?

Sori vaan, ei näin lyhyessä ja kevyessä veneessä. Unelmat eivät syrjäytä fysiikkaa.

Kuormattuna kuten yllä, totuus on lähempänä tätä.

Kevyessä veneessä matkustajat muodostavat pääosan kuormasta. Kuorma on tasapainotettava veneen vedenalaisen osan nosteen vaikutuspisteen suhteen. Pienissä jollissa soutupenkki sijoitetaan siten, että yhden hengen soutaessa hänen painonsa on sopivasti nosteen vaikutuspisteen kohdalla ja siten vene on tasapainossa. Jos veneseen lisätään matkustajia tai kuormaa, on kuorma edelleen tasapainotettava nosteen vaikutuspisteen suhteen, tai vene kallistuu epätoivotulla tavalla johonkin suuntaan.

Niinpä, jos veneessä on kaksi henkeä, molempien pitäisi istua suunnilleen yhtä etäällä soutupenkistä. Mikä tyypillisellä penkkijärjestelyllä on mahdotonta.

Järkevintä olisikin käyttää yhtä veneen pitkittäissuuntaista penkkiä. Tyyliin moottoripyörä. Tällaisella penkillä voisi istua millä tahansa paikalla veneen pituussuunnassa. Näin tasapaino löytyisi millä tahansa henkilö- ja tavarakuormalla. Yksinäiselle soutajalle suunniteltu hankainten asema ei tietenkään olisi välttämättä kaikkiin tasapainoasemiin sopiva, vaan hankaimia tarvittaisiin mahdollisesti useampi pari.

Miksei pienissä veneissä sitten ole pitkittäisiä penkkejä?

Sata vuotta sittten kaikki veneet, myös pienet, tehtiin laudasta kaarille ja kölille. Tällaiset veneet olivat aina niin raskaita, että miehistö ei ollut veneen painopisteen tärkein tekijä. Miehistö saattoi istua missä vain, veneen paino määräsi kokonaisuuden tasapainon.

Ei määrää enää, jos vanerivene painaa noin 15 kg.

Vaan ihmisetpä ovat konservatiivisia. "Pienissäkin veneissä on aina ollut poikittaiset penkit, joten niissä pitää aina olla poikittaiset penkit".

Luultavasti pienissä veneissä tulee aina olemaan poikittaiset penkit. Vaaditaan luultavasti täysin uusi venetyyppi muuttamaan tämän jäänteen.

Aivan, katsokaapa vesijettien penkkejä! Ja tätä jollaa.

Jollan rakentaminen

Kannattaa lukea yksinkertaisen jollan rakennusohje alkajaisiksi, paljon tässäkin on yhteistä sen kanssa.

Tämän jollan osat voi sahata vanerista näin. Yksi levy ei ilmeisestikään riitä. Toisaalta, paljon yli yhden levyn pinta-alaa ei käytetä, joten painoltaan tämä vene vastaa yhden levyn veneitä.

Sopivin materiaali tähän jollaan on 6.5 mm koivuvaneri. Se on sileää, vahvaa ja saatavana kaikkialla. Karkeasti ottaen voisi sanoa, että 6.5 mm vaneri sopii kaikkiin alle viisimetrisiin tällä tekniikalla tehtäviin veneisiin. 12 mm vaneria on kokeiltu tämän jollan rakentamiseen, mutta se on ehdottomasti liian paksua. 12 mm levy ei taivu jollan kyljiksi murtumatta.

Mikset rakentaisi kahta?

Mutta mikä vanerin hukka, puolikas levyä jää yli! Veneeseen kuluu puolitoista levyä, siis 3/2 levyä, elikkä siis kaksi venettä kolmesta levystä!

Ylijäämämateriaalin minimoimiseksi kannattaisikin rakentaa kaksi jolla samanaikaisesti. Hyödyt ovat ilmeiset:

• Kahden jollan rakentamiseen tarvittava vaneri maksaa vain 1.5 kertaa yhden rakentamiseen tarvittavan.
• Kolmen vanerilevyn ostamisen ja etenkin kuljettamisen vaiva ei ole sen suurempi kuin kahdenkaan.
• Rulla lasikuitunauhaa (joka on hankittava joka tapauksessa) riittää hyvin kahteen, ei lisäkustannusta.
• Hukkaan menevän epoksin määrä (liian isoista sekoitusmääristä) todennäköisesti vähenee.
• Kaksi "veneenrakennustiimiä" (naapurukset?) voivat käyttää yksiä työkaluja. Toisaalta, en kyllä lainaisi työkalujani naapurilleni. "Työkalut eivät lainassa parane."

Kahden jollan vaneripalat voi sahata levyistä näin. Yhdestä levystä saa kaksi kylkeä ja kaksi perälautaa.

Kahdesta muusta levystä saa kummastakin yhden kyljen ja yhden pohjalevyn. Halutessaan perälaudan voi sahata näinkin.

Rakentamisen teoriaosuus

Kyljet sahataan ensin. Yhden kyljen mitat ovat tässä. Parras muodostuu levyn tehdaslaidasta, joten se ainakin tulee suoraksi.

Merkkaa pisteet A ja B levyn päihin. Piirrä suora A:sta B:hen.

Mittaa ja merkkaa piste C A:sta ja piste D B:stä. Piirrä suorat C:stä ja D:stä lähimpiin vanerilevyn kulmiin.

Merkkaa vielä pisteet E, F ja G levyn laitaan. Veneen leveys asetetaan kylkien välille tilapäisesti ruuvattavilla kolmella laudanpätkällä näiden pisteiden kohdalta.
Pisteiden E välisen laudan pituus on 860 mm, päät katkaistu 66 asteen kulmaassa.
Pisteiden F välisen laudan pituus on 1170 mm, päät katkaistu 65 asteen kulmaassa.
Pisteiden G välisen laudan pituus on 1090 mm, päät katkaistu 64 asteen kulmaassa.

Ja tässä ovat perälaudan mitat.

Jollan vastuskäyrät 115 kg:n kokonaiskuormalla

Tässäkin näkyy selvästi, että aallonmuodostusvastus dominoi yleensä aina pienessä veneessä.

Rt (violetti käyrä) = kokonaisvastus
Rv (punainen käyrä) = hankausvastus (kitka)
Rw (sininen käyrä) = aallonmuodostusvastus
Rh (vaaleansininen käyrä) = perälaudan aiheuttama vastus
Nopeusasteikko = 4.0 m/s = 14.4 km/h = 7.8 solmua

Se teoriasta, asiaan!

	Vanerin sahaaminen kannattaa aina tehdä ulkona, vaikka sitten lumihangessa. Siivoaminen on paljon helpompaa ja ovenkarmit säästyvät kokonaisen levyn kolhuilta.
	Sahaa ensin kyljet ja perälauta. Älä vielä murehdi pohjalevystä.
	Kiinnitä kyljet liimalla ja ruuveilla keulapuuhun, joksi käy 55 cm pätkä 21 x 21 mm mäntyrimaa. Kylkien välinen kulma on 90 astetta, joten rima käy sellaisenaan. Yksinkertaista. Varmista, että kummankin levyn keulareunan särmä kulkee täsmälleen riman reunan suntaisesti, ja siis keskenään yhdensuuntaisesti.¨ Tästä lähtee tulevan veneen suoruus.
	Taivuta kylkiä perää kohti, ruuvaten laudat E, F ja G kylkien väliin, merkattujen pisteiden kohdalle. Kiinnitä perälauta viimeksi kylkien väliin. Tässä voi tietysti käyttää kakkoskakkospalikoita, kuten yksinkertaisessa jollassakin, mutta voi mennä aidan altakin. Kylkien läpi voi ruuvata pienet (3 x 16 mm) ruuvit suoraan perälautavanerin reunaan. 6.5 mm vaneri sietää tämän juuri ja juuri. Tässä vaiheessa kannattaa tarkistaa, että etäisyys keulasta kumpaankin perän kulmaan on yhtä suuri. Eli siis vene on symmetrinen. Jos ei ole, korjaa vika nyt vielä kun voit.
	Aseta kyljet ja perälauta pohjavanerin päälle ja piirrä niiden ääriviivat pohjavaneriin. Kallista kylkiä eteenpäin keulan piirtämiseksi ja taaksepäin perän piirtämiseksi. Sahaa pohjalevy piirrettyjä ääriviivoja pitkin.. Käännä kylkirakennelma ylösalaisin. Ruuvaa pohjalevy kiinni kylkiin ja perälautaan, taas pienillä ruuveilla suoraan vanerin reunaan.
	Käännä vene oikein päin. Liimaa sisäpuoliset saumat epoksilla ja lasikuitunauhalla. Kun liima on kovettunut, käännä vene takaisin ylösalaisin, poista vanerilevyjen tilapäiset kiinnitysruuvit, kittaa ruuvien reijät paksunnetulla epoksilla ja liimaa saumat ulkopuolelta epoksilla ja lasikuitunauhalla.
	"Pikkutilpehöörit" valmiina kiinnitettäviksi. Tukikappaleet, soutupenkin tuet ja parraslistat. Miksi tukikappaleissa on 64 mm reikäsahalla tehdyt reijät? Ne näyttävät kivoilta. Niitä voi käyttää kahvoina. Niitä voi käyttää köysien kiinnityspisteinä. Ja voihan niiden ajatella säästävän painoakin.
	Liimaa ja ruuvaa tukikappaleet veneen kaikkiin kulmiin. Tämän veneen tukikappaleet on sahattu 145 x 18 mm kuusilaudasta. Liimaa ja ruuvaa penkin kannatuskehykset veneen kylkiin, pisteen F kohdalle, ja niiden välille poikittaiskannatin. Poikittaiskannattimen ylälaidan korkeus veneen pohjasta on 14 cm. Sivukehykset ovat 45 x 21 mm ja poikittaiskannatin 70 x 12 mm mäntyä. Liimaa ja ruuvaa kuumailmapuhaltimella taivutetut parraslistat paikoilleen. Listat ovat 21 x 21 mm mäntyrimaa.
	Ensimmäinen versioni pitkittäisestä penkistä on tällainen. Se näyttää oudolta, mutta niinhän näyttää kaikki, mitä ei ole nähnyt ennen. Jos tämä vaikuttaa liian radikaalilta, voi tietysti tehdä poikittaisetkin penkit. Noin 4 cm raolla penkkilautojen välillä on vissi merkitys. Häntäluun rooli soudettaessa on paljon miellyttävämpi raon kanssa kuin ilman.
	Sivukuva.

	Vene valmiina, mutta ilman hankaimia. Hankaimien akseli tulee 30 cm päähän siitä linjasta, jolla poikittaisen soutupenkin takareuna olisi. Eli siis 30 cm taaksepäin pisteestä F.
	Pintakäsittelynä on käytetty: Yksi sivelykerta Valtti-pohjustetta. Yksi sivelykerta Jehu-pohjamaalia. Kaksi sivelykertaa Miranolia. Ne purkit, joiden kyljissä on purjeveneen kuvia, maksavat kolme kertaa enemmän.

Neitsytmatka

	Jolla sopii kokonsa puoesta hyvin auton kattotelineelle. Tästä kulmasta portugalilaisvaikutteisuus näkyy selvästi.
	Bilteman nylonhankaimet ovat halvimmat, omatekoisia lukuunottamatta. Joka pelkää airojen putoavan U-mallisesta hankaimesta voi tehdä kuten tässä: kaksi pientä reikää airon varren läpi ja narusilmukka niiden kautta hankaimen ympäri. Airot ovat 180-senttiset. Hieman turhan lyhyet tähän jollaan. 200 voisi olla lähempänä oikeaa.
	Pitkittäinen penkki toimii hyvin. Itse asiassa paremmin kuin uskalsin edes toivoa. Tämän ajatuksen kehittelyä täytyy jatkaa. Mutta penkin rako kyllä täyttää tehtävänsä. Penkin rakenne kaipaa jatkokehitystä. Penkki ei tarvitsisi venee laidasta laitaan ulottuvaa poikkitukea, mutta laidat tarvitsevat. Normaali poikittainen penkki tappaisi molemmat kärpäset yhdellä iskulla. Miten pitää pitkittäinen penkki ja veneen laidat paikoillaan ilman poikittaista (=koko ajan tiellä olevaa) tukea?
	Toinen myönteinen yllätys. Jätin jollasta tarkoituksella peräevän pois, kuitenkin henkisesti valmistuneena lisäämään sellaisen myöhemmin.

Tämänkokoisissa jollissa on yleensä peräevä. Minusta sellainen on lähinnä sietämätön, etenkin kuivalla maalla. Se on aina jotenkin tiellä, tarttuu paikkoihin, murtuu, sattuu varpaaseen, naarmuttaa auton kattoa tai tekee maaliraidan laituriin.

Joten jos jolla kulkee luonnostaan tarpeeksi suoraan - mielummin ei mitään tavaraa pohjan alle. Tämä jolla tuntuu soudettuna kulkevan suoraan. Ja toisaalta kääntyy nyt, ilman eviä, tosi vikkelään.

Parempi siis ilman köliä, ilman eviä.

Tämä jolla ei ehkä ole mikään "Swan"... Mutta tästä kulmasta se kyllä näyttää todellista kokoaan paljon isommalta.