Tässä käyrät on siis laskettu muista ohjeista poikkeavasti kahden hengen kuormalle.
Suomen veneilykielessä sanalla "ruuhi" taitaa olla hieman negatiivinen sävy. Ruuhi - jokin hääppöinen, surkea laatikko. Ruuhi - laatikkomaisen venetyypin synonyymi.
Kuitenkin, tarkasti ottaen, sana "ruuhi" tarkoittanee venettä, joka on rakennettu ilman selvää kölipuuta. Siis pikemmin rakennustapaa kuin venetyyppiä tarkoittava sana.
Rakennustapaa kuvaava nimitys liukuu tietysti helposti venetyyppiä kuvaavaksi nimitykseksi, jos veneet ovat yleensä samantapaisia tyypiltään. Muutenhan ei voi selittää käsitemahdottomuutta "lasikuituruuhi". Kaikki lasikuituveneethän ovat ruuhia, koska ne rakennetaan ilman kölipuuta ;-)
Käytännössä melkein kaikki tasapohjaiset veneet voidaan luokitella ruuhiksi, ja tasapohjaiset ruuhet ovat usein käytännössä tylppäperäisiä ja -keulaisia. Mutta eivät aina. Teräväkeulaisen ruuhen suomenkielinen nimi on vannasruuhi. Ja näitähän on muu maailma pullollaan. Muualla maailmassa "sotuvene" tarkoittaa usein vannasruuhta. Englanninkielellä tämä on "skiff".
Myös doryt ovat rakenteeltaan selviä vannasruuhia. Ne rakennetaan tasaisen lauta- tai vaneripohjan ympärille ilman kölipuuta.
Tasapohjaisen ruuhen pohja voidaan tehdä laudasta pitkittäin tai poikittain laudoittamalla, tai sitten levystä, lähinnä vanerista.
Ruuhen ei tarvitse olla tasapohjainen. Rannikoillamme käytetyt pyöreäpohjaiset
ekat, ökat, miksi niitä milloinkin ja missäkin kutsutaan, ovat rakenteeltaan ruuhia.
Niissä ei ole varsinaista köliä, vaan kölin tilalla keskilauta.
Tässä vanha pyöreäpohjainen ruuhi Korppoon venemuseosta.
"Ruuhi" viittaa siis rakennustapaan, ja kuten millä tahansa muullakin rakennustavalla, tällä tavalla voidaan suunnitella ja rakentaa hyviä ja huonoja veneitä.
On toki tavattoman helppoa rakentaa huono ruuhi. Ota mikä tahansa laatikko
ja heitä se veteen. Jos se kelluu, siinä sinulla on huono ruuhi.
Tai ei sittenkään välttämättä huono. Jos se täyttää tehtävänsä, mikä se
tehtävä tässä tapauksessa lieneekään,
niin eihän se silloin huono ole.
Vaan tässäpä onkin tarkoitus rakentaa hyvä, joskin yksinkertainen ruuhi. Kaikki alkoi siitä kun mä lopputilin... eikun sain sähköpostia Jukka Tuohinolta, joka kaipasi kalastusvenettä. Seurasi pitkällinen keskustelu, joka tuloksena Jukka rakensi kalastusruuhen.
Tarina alkaa tästä. Jukan teksti on alla kirjoitettu paksulla, minun laihalla. Kaikki valokuvat ovat Jukan ottamia.
Tarvetta olisi noin 4-5 metriä pitkälle tasapohjaiselle ruuhelle, jota voisi liikuttaa noin 5 heppaisella koneella tai sauvomalla. Venho tulisi matalien kaislikkolahtien kalastukseen ns. heittoalustaksi, maks 2-3 hengen kuormalle, ja satunnaiseen sorsajahtiin. Olen katsellut jenkkiläisiä jon-boat -tyyppisiä veneitä, joita joskus olen kuullut nimitettävän myös rämeveneiksi. Veneen pitäisi olla kevyt, peräkärryllä liikuteltava, reilusti alle 100 kg painoltaan. Suomalaistyyppiset soutuveneet ovat toivottoman kiikkeriä seisaaltaan tapahtuvaan heittokalastukseen. Kumma ettei löydy kotimaista kaupallista valmistajaa tällaiselle mallille, markkinoitakin voisi olla. Liekö syynä turvallisuuteen liittyvät seikat?
Olisiko sinulla tiedossa teko-ohjeita kyseiset kriteerit täyttävälle menijälle, vai voiko sivuillasi olevia malleja kasvattaa jossain suhteessa ominaisuuksien kärsimättä. Kannattaako pohjaan laittaa jonkilainen kölipuu/alumiinilista joka suojaa pohjaa ja maalia kolhuilta ja kulumiselta sekä samalla parantaa moottorin kanssa ajo-ominaisuuksia (suuntavakautta).
Minulla on "puolivalmiina" rakennusohje juuri tuontyyppiselle veneelle kuin kuvailet. Piirustukset ovat tuossa alla. Vilkaise niitä, voit sitten arvioida onko kyseessä tarkoittamasi tapainen "laatikko".
Eiköhän se turvallisuus nimenomaan ole se, joka tekee tuollaisten veneiden kaupallisen
valmistamisen vaikeaksi. EU:n huvivenedirektiivi vaatii käsittääkseni niin paljon
kaikenlaista, että ensinnäkin sen selvittäminen, mitä se vaatii, on työn takana.
Sitten kaikki se pitää rakentaa veneeseen, testauttaa ja hyväksyttää = kallista.
Tietysti on niinkin, että huvivenedirektiivi ei koske yli 50 vuotta vanhoilla
piirustuksilla ja aikansa menetelmillä tehtyjä veneitä. Kyllähän tuollaisia ruuhia
on tehty iät ajat, sitä kautta direktiiviä voisi kiertää.
Ja direktiivi ei koske kilpaveneitä. Tuollainen ruuhihan on nimenomaan kilpavene,
siitähän voi esimerkiksi onkia kilpaa.
Sitten voi tietysti kysyä, onko pakko virvelöidä seisaaltaan ;-)
Jos tasapohjaista ruuhta ajaa moottorilla, pohjaan kannattaa ilman muuta laittaa
ulkopuolinen
kölipuu, koska muuten vene liukuu käännöksissä sivuttain, ja voi kaatua, jos edellä
menevä kylki "haukkaa" liu'ussa veteen. Köli voisi olla pokkileikkaukseltaan 5 x 5 cm luokkaa.
Samaten, jos ruuhta vedellään maata pitkin, kannattaa lähelle laitoja laittaa
pitkittäiset "jalakset". Jalakset voisivat olla luokkaa 3 cm leveät, 2 cm paksut.
No niin, vilkaisetko tätä, olisiko tämä jotain sellaista mitä olet ajatellut?
Tämä on noin 4.7 m pitkä työ-/kalastusruuhi, jota voi soutaa, mutta myös ajaa pienellä, enintään 4 hv perämoottorilla. Etu- ja takapenkit on ajateltu pidettäväksi sen verran kaukana keulasta ja perästä, että suoraan eteen- ja taaksepäin onkiminen ei vaadi mutkalla istumista.
Kylkilevyn mitat. Jos käytetään puskuliitosta ja liitoksessa vahvistuslevyä (siis käytetään koko kahden vanerilevyn pituus), käytetään ylempiä mittoja. Jos levyt liitetään 100 mm viisteellä (jolloin siis menetetään 100 mm vanerilevyjen yhteisestä pituudesta), käytetään suluissa olevia mittoja.
Keula- ja perälauta.
Muotokaaret.
Osien sijoittelu neljälle vanerilevylle. Jos veneestä haluaa "karkean työveneen",
pohjalevyt voisivat olla 12 mm havuvaneria, kyljet 9 mm havuvaneria. "Hienommassa"
versiossa taas pohja voisi olla 9 mm koivua, kyljet 6.5 mm koivua.
Perälaudan lovi sahataan käytettävän moottorin rikipituuden mukaan. Perälautaa
täytyy joka tapauksessa vahvistaa tukikulmilla ja poikittaisilla laudoilla.
Etu-, sivu- ja päällikuva.
Rungon vedenalaisen osan tilavuuden jakautuma noin 300 kg kokonaiskuormalla (vene + kaksi matkustajaa + jonkin verran tavaraa) uumoilee helppoa soudettavuutta.
|
Tässä käyrät on siis laskettu muista ohjeista poikkeavasti kahden hengen kuormalle. |
Rt (violetti käyrä) = kokonaisvastus
Rv (punainen käyrä) = hankausvastus (kitka)
Rw (sininen käyrä) = aallonmuodostusvastus
Rh (vaaleansininen käyrä) = perälaudan aiheuttama vastus
Nopeusasteikko = 4.0 m/s = 14.4 km/h = 7.8 solmua
Kyllä, juuri tämän suuntainen oli mielessä. Näyttää riittävän vakaalta ja yksinkertaiselta tehdä. Heittokalastaessa kalastuksen aikana nimenomaan seistään veneessä jolloin pystytään tehokkaasti kalastamaan 360 asteen säteellä eli joka suuntaan. Lisäksi jos vene ajelehtii (erittäin tehokasta) se kääntyilee hitaasti, jolloin kalastajankin on pyörittävä veneessä, jotta voi heittää sinne minne haluaa. Tuntikaupalla jos heittelee istualtaan, tietää kalastaneensa. Ja tällaiseen kalastukseen ruuhi on erinomainen alusta.
Minulla ei ole lämmintä rakennuspaikka, kylmä autotalli kylläkin, joten pitänee odotella kelien lämpenemistä. Toki vermeet voi ostaa jo nyt ja levytkin sahata valmiiksi?
Minkälaisilla normimitoilla levyjä myydään? Mikä on epoksien ja levyjen "normaali" hinta. Täällä Oulussa olen huomannut että rauta- ja maalikauppojen hinnat heittelee hirvittävästi paikasta ja jopa myyjästäkin riippuen.
Epoksin kovettumisreaktio voi pysähtyä liian kylmässä, joten tosiaan on parempi olla liimailematta ennenkuin lämpötila on noussut epoksivalmistajan suosittelemaan alimpaan käyttölämpötilaan. Epoksi kovettuu jopa korotetussa lämmössä kovemmaksi kuin huoneenlämmössä. Tyypillisesti kai käytetään 50-80 astetta, mutta taas riippuu epoksilaadusta, joten valmistajan ohjeita kannattaa lukea.
Mutta sahaaminenhan on kylmässä tallissa paljon mukavampaa kuin kuumassa. Ei tule niin hiki :-)
Tavallisin vanerilevyn mitta on tuumamitoitukseen perustuva 1220 x 2440 mm (48 tuumaa x 96 tuumaa = 4 jalkaa x 8 jalkaa). Sitä minäkin olen noissa ohjeissa aina käyttänyt.
Seuraavaksi tavallisin taitaa olla 1.5 m kerrannaisilla mitoitettu, siis 1500 x 3000, ja 1500 x 6000 taitaa myös löytyä. 1250 x 2500 on kanssa jokin standardi. Mutta tuo ensinmainittu on kyllä yleisin, ja sitä samaa löytyy maapallon joka kolkasta.
Helsingin ja Tampereen seuduilla, mistä minä olen vanereita ostanut, levy maksaa yleensä noin 20-30 €, jos puhutaan 4-6.5 mm koivuvanerista tai 9-12 mm havuvanerista.
Viimeksi kun ostin epoksia, viime kesänä (2005), se oli Gougeon Brother's West System iso pänikkä, onkohan se 5 kg, maksoi noin 170 €. Niin paljoa tuohon veneeseen ei kyllä mene, luultavasti alle puoletkin riittää.
Muistaakseni joissain rakennusohjeissa kehotettiin välttämään ruuveja ja muita metallisia kiinnitystapoja osien kokoamisessa. Mulle jäi vähän epäselväksi, että miksi. Varsinkin jos käyttää haponkestäviä ruuveja ja laittaa epoksia päälle, niin onko siitä haittaa? Entäs jos käyttää puisia tappiliitoksia vahvistamaan rakenteita? Mietin lähinnä kölipuun, jalaksien (ja ehkä levyjä jatkaessa) ja muiden tukirakenteiden kiinnittämistä, epoksin lisäksi tietysti. Kölipuutahan joutuu taivuttamaan pohjan suuntaisesti ja ne joutuu käytössä ja kuljetuksessa kolhuille alttiiksi.
Lähinnä tulee mieleen, että vaneri-epoksirakentamisessa voisi välttää ruuveja nurkissa, joihin tullaan vetämään lasikuitunauhat, koska niitä nurkkia voi muuten pyöristellä aika vapaasti. Jos vanerin tai epoksin seassa on ruuveja, santapaperi tai höylä ei pysty ruuviin ollenkaan yhtä hyvin kuin puuhun tai epoksiin.
Ja ruuvit ovat sinänsa turhia liimatussa rakenteessa, ne eivät lisää vahvuutta.
Mutta esim. muotokaarien kokoamisessa ruuvit kyllä mielestäni ovat ihan paikallaan, samoin mainitsemassasi kölin kiinnityksessä.
Samaten mielestäni ei kannata käyttää kuparilankoja vanerien harsimiseen, niinkuin monet ohjeet neuvovat, vaan muovisia nippusiteitä. Ne on helppo leikata pois puukolla, eikä haittaa hiomista, vaikka jotain jämiä jäisikin vaneriin.
Tutkin ruuhen piirustuksia ja alan kirjallisuutta viikonloppuna ja niistä heräsi paljon kysymyksiä joihin toivoisin vastausta.
Ensinnäkin perusasiat kuntoon. Olenko käsittänyt oikein? Osara (Vaneriveneitä rakentamaan) käsitääkseni rakensi kaiken VENEvanerista, mutta sinun nettisivuilla olevat mallit on tehty tavallisesta koivu- tai mäntyvanerista ja kestävyyden salaisuus on nimenomaan käsittelyyn käytettävissä nykyaikaisissa maaleissa ja epoksissa.
Osaran kirjoitusten aikaan suurin huoli näyttää olleen vanerin liimausten vedenkestävyys.
Nykyään taitaa olla vaikeaa löytää vaneria, joka ei olisi vedenkestävästi liimattu. Tavallinen
koivuvaneri ei ole veneveneriksi luokiteltua, jos vaneristandardeja ajatellaan. Koivuvaneri
on kuitenkin vedenkestävästi liimattua, älyttömän vahvaa ja sileää, joten tällaisessa pienessä veneessä
tuntuisi liioittelulta käyttää venevaneriksi luokiteltua paljon kalliimpaa vaneria.
Ainoat viat, jotka koivuvanerissa ovat, ovat ensinnäkin paino (mutta toisaalta se on
vahvaa, joten 6.5 mm koivu ja 9 mm havu ovat sekä painotaan että lujuudeltaan rinnastettavat).
Ja toisekseen lahonkestävyys. Koivuvaneriin tulee aika äkkiä mustia hometahroja, jos
sitä pitää suojaamattomana vaikkapa ulkovarastossa. Tähän auttavat hyvät maalit.
Viime aikoina en ole noissa omissa virityksissäni käyttänyt enää epoksimaaleja,
vaan vetänyt ensin yhden kerran lahonsuojaa (pääasiassa Teknoksen peruskyllästettä),
pohjamaalannut Jehulla, ja pintaan kaksi kerrosta Miranolia. Riittävän hyvin ovat noinkin
kestäneet.
Toinen mitä olen käyttänyt on kuusi. Se on karkeaa, aika huonopintaista, mutta sopii mielestäni karkeisiin veneisiin. Tämä on tietysti ihan makuasia, mutta minusta veneen ei tarvitse aina olla kuin helmi. Työvene saa olla karu ja rosoinen, perinteisen mallin mukaan tehdyssä veneessä saa näkyä kirveen jälki...
Mäntyä en ole käyttänyt, koska mäntyvaneria myydään lähinnä sisustuslevyiksi. Ja hinta on vastaavasti sen mukainen. Lisäksi mänty on melkein yhtä huonopintaista kuin kuusi, mutta melkein yhtä painavaa kuin koivu.
Kuusivaneriveneitä olen maalannut pelkällä pellavaöljyllä (Bilteman puuöljyllä). Tulos ei ehkä ole maailman paras, mutta mitä sitten? Helppo maalata ja kestää minkä kestää. Pienen halvan vaneriveneen ei tarvitse kestää ikuisuuksia ;-)
Lisäksi, ruuhen piirustuksissa ei ole pohjalevylle mittoja. Onko tarkoitus että pohjalevyn malli saadaan kun ensin sahataan (jatketaan) ja kootaan laidat, keula- ja perälauta sekä muotokaaret, joiden muodosta saadaan myös pohjalevyn muoto, joka sitten piirretään suoraan levyyn? Aion jatkaa levyt viistämällä (100 mm).
Juuri näin on tarkoitus.
Tehdäänkö laitojen alaosan kaarteet rimasysteemillä kuten nettisivuilla neuvotaan?
Kyllä. Mittapisteet merkitään piirustuksen mittojen mukaan, pisteisiin lyödään pienet naulat, ja nauloja vasten taivutetaan ohut rima, jota myöten taas piirretään sahausviiva.
Kannattaako muotokaarissa ja muissa tukirakenteissa käyttää puuta vai vaneria? Kysyn siksi että niitä vartenhan pitää ostaa ylimääräinen levy ja maali käsittääkseni pysyy paremmin vanerissa.
Käyttäisin höylättyä lautaa. Vanerista tehdyt kaaret ovat vähän "rimpuloita",
ellet sitten käytä paksua vaneria (kallista) tai laminoi itse monta ohuempaa
päällekkäin (työlästä).
Kyllä maali pysyy lautaa paremmin vanerin pinnoilla, mutta kaarissa tulisi paljon vanerin
reunaa näkyviin ja kolhuille alttiiksi - vesi menee helposti reunasta vanerin sisään.
Ajattelin maalat koko kiulun suosittelemillasi maaleilla eli Inerta primer pariin kertaan joka puolelta, pohjaan inerta 50 epoksi ja sisälle Teknodur 190. Maalit ovat kai vielä markkinoilla? Venettä säilytetään aina kuivilla! Sisäpuoli olisi varmaan hienompi öljyttynä tms. käsiteltynä. En vaan kovin luota nikkaritaitoihini ja maalilla ja pakkelilla saa pahimmat mokat piilotettua :-)
Kyllä ne maalit ovat markkinoilla, mutta eivät joka rautakaupan hyllytavaraa. Koska ne
ovat lähinnä teollisuusmaaleja. Mutta kyllä rautakauppa tilaa...
Jos vene säilytetään kuivilla (etenkin jos vielä suojassa auringolta ja sateelta)
pintakäsittely on paljolti makuasiakin. Öljyämällä saa kyllä miellyttävän pinnan.
 |
Ruuhiprojekti etenee! Levyt on jatkettu, kaaret tehty ja eilen aloin kasata runkoa. Malli näyttää hyvältä, viikonlopun jälkeen sen pitäisi muistuttaa jo venettä. |
Semmosta asiaa ajattelin sinulta tiedustella, että oletkos ajatellut julkaista ruuhen piirustuksia nettisivuillasi? Ruuhiprojektini sai nimittäin uuden käänteen etsiessäni epoksihartsia netin kautta. Olin yhteydessä Arsalin nimisen firman omistajaan Arto Salmiseen (jolta muuten löytyy halpaa epoksihartsia (maksettu mainos ;-)). Esittelin projektia muutamalla lauseella. Arto aikoo laittaa firmansa sivuille kotinikkareille tarkoitetun osion johon kuvat on tarkoitus laittaa. Voisiko Arsalinin sivuille laittaa linkin sinun sivuillesi josta löytyy ruuhen piirustukset (ja paljon muuta) ja sinun linkkilistallasi voisi vastaavasti olla Arsalinin osoite. Jos et halua laittaa piirustuksiasi omille sivuille niin voisiko Arto saada niistä kopiot (diginä) joita voi antaa halukkaille. Kaikki välttyisivät liiemmiltä turhilta kysymyksiltä jos tajuaisivat katsoa rakentamisen mallia kotisivuilta.
Yleensä olen yrittänyt laittaa sivuilleni vain sellaisia ohjeita, joita itse tai joku
muu on jo kokeillut. Ja kokeillut vesilläkin. Olisi aika masentavaa laittaa sivuille ohjeet,
jotka näyttävät hyvältä, mutta tuottavat jonkin fiaskohärvelin.
Mutta jos voin käyttää Sinun projektiasi "prototyyppinä", ja käyttää kuviasi
rakennusohjeessa (mainiten tietenkin Sinut prototyypin rakentajana, kunnia sinne,
minne kunnia kuuluu), voin julkaista rakennusohjeen, kunhan olet kokeillut ruuhta
hieman vesilläkin.
Löytyiskö sulta ideoita tai kuvia siitä miten keulan ja ennen kaikkea perän sisäpuolisen tuennan voisi hoitaa siististi ja toimivasti. Mielessä on kaikenlaisia lankkutukia ym., jotka eivät välttämättä ole elegantin näköisiä ja lisäävät tietysti painoa. Laitojen yläkulmiin tulee 15 mm paksuiset vaneripalat. Rakennelma alkaa olla siinä kunnossa, että sen voi jo kääntää ympäri ja alkaa rakentaa sisäpuolta. Tähän asti se on ollut niinkuin korttitalo, joka uhkasi romahtaa kasaan kosketuksesta. Kaikki mitat muuttuivat, jos erehtyi vähänkin siirtämään johonkin suuntaan. Kölin ja rimat pohjaan laitan ennen pohjan maalausta.
Tässä vaiheessa veneen ylälaidassa ei ole juuri mitään kulmittaisjäykkyyttä, joten se tosiaan vaappuu niinkuin korttitalo.
Ensinnäkin, nyt pitäisi jäykistää kylkien ylälaidat.
Siihen on oikeastaan kaksi mahdollisuutta. Joko jäykiste vain ulkopuolelle, jolloin
jäykisteriman voisi laminoida kahdesta 18 x 45 mm mäntyrimasta. Tai jäykistettä molemmille
puolille, mutta sisäpuolella vaneria vasten ensin vain pätkiä (esim. 20 cm pätkä rimaa,
10 cm pätkä tyhjää jne.), jolloin kaiken veden saa aina kaadettua pois veneestä.
Kokonaan ulkopuolinen reunajäykiste on varmaan helpompi toteuttaa.
Keulaan panisin poikittaisjäykisteen sisäpuolelle. Esim. 33 x 70 mm, kapea laita vaneria vasten.
Sisäpuolelle sen takia, että silloin jäykiste toimii vetokahvanakin.
Perälautaan laittaisin sisäpuolelle noin 20 mm paksusta laudasta poikittain jäykistettä yläreunasta alkaen, ja alaspäin niin pitkälle, että moottorin kiinnitysruuvien alapuolelle jää vielä 50 - 100 mm lautaa. Sitten päällystäisin tämän jäykistelaudoituksen vielä sisäpuolelta ylijääneellä vanerilla, niin että perälaudan ylälaita olisi vaneri-lauta-vaneri -voileipä.
Perälaudan poikittaisjäykisteen alapuolelle voisi pistää yhden noin 20 x 100 mm laudan pystyyn, ja tämä alapäästään kulmajäykisteellä kiinni pohjaan/köliin.
Sitten kulmajäykisteillä sivujen jäykisteet kiinni toisiinsa.
Penkit jäykistävät rakennetta vielä lisää, jos ne kiinitetään laitoihin, ja tietysti mitä leveämmät penkit, sitä enemmän kulmittaisjäykkyyttä ne lisäävät.
Piirtelin vielä tarkentavan kuvan, tässä perä ja keula tukineen kuvattuna päältä, sisäpuolelta ja sivulta katsottuina.
Perässä:
Keulassa:
Ajattelin, että poikkijäykiste voisi olla kulmavahvikkeiden alla, jolloin sen saa todella tukevasti kiinni kulmapaloihin. Tällöin vaaleanvihreällä merkityn osan keulavanerista voi joko sahata pois, tai täyttää palalla kulmavahvistevaneria keulavanerin ylälaidan tasoon.
Kulmapalat kannattaa varmistaa liiman lisäksi ruuveilla, veneen ulkopuolelta riittävän pitkät ruuvit ruuvattuina reunavahvisteiden läpi kulmavahvistepalaan.
Kiitos kuvista, ne selvensivät asian heti. Kutakuinkin noin sen olin käsittänyt. Näyttää siistiltä. Muutaman jutun ajattelin tehdä eri tavalla.
 |
Ensinnäkin keulan kulmavahvikkeen ajattelin tehdä yhdestä palasesta kahden kulmapalan sijaan, jolloin ei jää sitä väliä (vaaleanvihreä). Tukevampihan siitä sillä tavalla tulee, ikäänkuin pieni keulakansi. |
 |
Ja laittaa kevyehkön samantapaisen pystyssä olevan kulmavahvikkeen kuin perässä ja jonka voi vaikka kiinnittää köliin. Ja taas tulee vaan tukevampi. |
Toiseksi kylkivahvisterimat ajattelin tehdä (ulkopuoliset on jo liimattu) molemmille puolille täysimittaisena eikä sisäpuolelta pätkinä kuten ehdotit. Päältä höylään rimat ja levyn tasaiseksi ja laitan päällimmäiseksi vielä vaakaan riman jolloin kylkivanerin reuna saadaan kokonaan piiloon. Painoahan siitä tulee hieman lisää mutta niin tulee myös jäykkyyttä hankaimia ja vapatelineitäkin varten. Vedenpoistoa varten teen perään tulpalle reijän ja vahvistan sen ympäriltä kuiduttamalla.
Minä olen aina yrittänyt pitää kyljen sisäpuolen edes jostain kohtaan avoimena, sillä ajatukella, että vettä voi kaataa veneestä nopeasti isompiakin määriä, ja tyhjäksi asti. Näinkin isossa veneessä tämä perustelu on lähinnä teoreettinen. Eipä tällaista ruuhta oikeasti varmaan tulisi kallistettua, kyllä se vesi pois sen tulpankin kautta tulee.
Mietin vielä keinoa miten saisi keskipenkin pois tieltä. Sillä kun ei ole yleensä käyttöä kuin soutaessa. Yksin ja kaksin kalastaessa se on vain tiellä. Irrotettava tai saranalla sivuun taitettava versio olisi hyvä. Avotilaan pohjalle on tarkoitus laittaa kevyet puuritilät jotka jakaa vähän painoa tasaisemmin kun veneessä seisoskellaan ja säästää pohjan pintamateriaalia.
Tähän en taida sanoa mitään. Tiedät varmaan paremmin, mikä sinun kalastustilanteessasi on hyvä ratkaisu :-)
(Kuten myöhemmin tulemme huomaamaan, valittu ratkaisu oli jättää koko keskipenkki pois. Tämä on erinomainen ratkaisumalli, yleisestikin ottaen. Kaikki mikä on turhaa, kannattaa jättää pois.)
 |
Ja sitten itse rakentamisen eri vaiheisiin. Kylkikappaleet liimataan ja ruuvataan ensin muotokaariin. Perä- ja keulalaudat harsitaan nippusiteillä kylkikappaleiden päiden väliin. |
 |
Pohjan muoto piirretään kylkien alalaitaviivan mukaan, pohja sahataan irti ja harsitaan nippusiteillä kylkiin ja veneen päätyihin. Saumat liimataan, nippusiteet poistetaan ja saumat vahvistetaan lasikuitunauhalla ulkoa. |
 |
Vene käännetään ympäri. Saumat vahvistetaan sisäpuolelta lasikuitunauhalla. |
 |
Keulaan tehdään kulmavahvisteet, tai pieni kansi kuten tässä. Tässä veneessä on tarkoituksena tehdä koko keulan mittainen keulapenkki, keulapenkin kiinnitysrimat veneen kylkien sisäpinnalla etummaisesta muotokaaresta eteenpäin. |
|
Ja perään tehdään vastaavat jäykisteet. Kulmajäykisteet kylkien ja perälaudan, sekä pohjan ja perälaudan väliin. Ja perälauta vahvistetaan kestämään perämoottorin paino ja vääntö. |
 |
Peräpenkkikin tehdään tässä koko kaarivälin mittaiseksi. |
 |
Parrasjäykisteet valmiina. |
 |
Vene jälleen ylösalaisin, kölin kiinnitys työn alla. |
 |
Köli on laminoitu kolmesta osasta. Taivutus on näin helpompaa. |
 |
Köli ja sivusuojakiskot valmiina veneen pohjassa. |
 |
Sivukiskojen kiinnityksessä on jälleen, niinkuin veneenrakennuksessa vähän joka paikassa, kompromissin paikka.
Suo siellä, vetelä täällä, valitse kahdesta huonosta mielestäsi vähemmän huono ;-) |
 |
Vene valmiina, alumiininen kölinsuojakisko kiinnitettynä köliin. |
 |
Sain ruuhen valmiiksi ja käyttökokemuksia on kertynyt noin kymmenkunta reissua. Ruuhi on toistaiseksi täyttänyt lähes kaikki sille aluperin asettamani vaatimukset/toivomukset. |
 |
Se on vesillä todella tukeva joten heittokalastus onnistuu mainiosti. Tilaa on kahdelle kalastajalle ruhtinaallisesti. Veto-uistelu pienellä järvellä ja joella onnistuu hyvin. 4-heppaisella koneella huippunopeus on yksin ajettaessa GPS:n mukaan himpun yli 15 km/h ja kahden hengen kuormalla muutama kilsa vähemmän.
Ilmoitettu huippunopeus (15 km/h = 4.2 m/s) on muuten sopusoinnussa ylläesitettyjen
vastuskäyrien kanssa. |
 |
Vauhti on mielestäni hyvinkin riittävä, mutta ruuhen koeajaneet hurjapäät kehuskelivat, että isompikin kone kävisi perään. Eipä ole toistaiseksi tarvetta isommalle koneelle. Isomman koneen kanssa vehkeelle ajamiseen tarvittaneen kuitenkin lentolupakirja. |
 |
Kyyti on tasainen ja ruuhi nousee helposti jonkinlaisen liukuunkin. Kovasta aallokosta ei ole vielä kokemuksia. Runko tuntuu jämäkältä eikä pienessä aallokossa tuntunut minkäänlaista elämistä tai notkumista. |
 |
Ainut haitta minkä havaitsin heti oli ruuhen paino. Yksin sen liikuttelu peräkärryyn ja pois onnistuu mutta on todella raskasta. Kahden miehen voimin liikuttelu on kohtalaisen helppoa. Ylimääräisestä painosta voin syyttä vain itseäni, koska halusin lisätä runkoon ylettämän paljon puutavaraa vahvistukseksi. |
A Tosin rungon painosta ja jäykkyydestä on selvästi hyötyä heti kun päästään vesille. Toinen liikuttelua haittaava tekijä oli epäonnistunut köliraudan valinta. Alumiinilista oli kyllä halpa ja helppo työstää paikalleen köliin, mutta voi helvetti että se luistaa huonosti hiekalla, kivellä ja peräkärryn pohjalla. Köli tarttuu kiinni kuin tervattuna joka paikkaan. Rosteri tai muovi olisi ehkä ollut parempi vaihtoehto.
Suosittelen mallia lämpimästi suojaisilla vesillä liikkuville kalamiehille ja sorsastajille. Ruuhessa on hyvin tilaa esim. pakeille, rapumerroille, katiskoille, pienille rysille ym.tavaralle jota vesillä tarvitsee.
Kaikenkaikkiaan projekti oli mielenkiintoinen ja ruuhesta tuli hyvä. Jos tulevaisuudessa saan työtila-asiat kuntoon niin todennäköisesti rakennan vastaavalla menetelmällä jonkinlaisen vesikulkupelin. Seuraava voisi olla ehkä hiukan pienempi eli lyhyempi, kapeampi ja matalampi. Työtilan pitää mielestäni ehdottomasti olla lämmin jolloin työtä voi tehdä talvella kun on enemmän aikaa. Keväällä on kova polte päästä vesille ja autotallissa puuhailu on silloin aika tuskallista.
Vauhtia tuollaiselle ruuhelle saisi paljon enemmän, jos vetäisi pohjan peräosan vaakasuorana ja vielä kaventamattomana. Mutta silloin taas soutaminen olisi raskaampaa. Toivottavasti tämä on siedettävä kompromissi.
Isomman koneen laittaminen ruuhen perään puolestaan on ehdottomasti hengenvaarallista ja kiellettyä. Perämoottori sinänsä on aina vaaratekijä. Mitä isompi moottori, sitä vaarallisempi.
Olet oikeassa pohjan mallin suhteen. Ehkä kannattaisi valmistusohjeissa mainita asiasta. Jos haluaa tehdä ruuhen ehdottomasti pelkkää moottoriajoa varten, vaakasuora- ja kaventamaton pohja on varmaan parempi. Nykyinen pohjanmalli on kuitenkin hyvä kompromissi. Jos kuitenkin haluaa vaakasuoran ja kaventamattoman pohjan niin onko nykyistä mallia parempi leventää perästä vai kaventaa keskeltä? Peräosan leventäminen parantaa perän kantavuutta, mutta lisää painoa. Keskiosan kaventaminen kaventaa tietysti koko ruuhea ja heikentää (ehkä) sivuittaisvakautta jonkin verran. Perästä vaakasuora mutta kavennettu malli voisi olla myös yksi vaihtoehto, mutta onko siitä apua soutamisessa? En tiedä.
 |
Nykyistä mallia testatessa huomasin, että moottorissa käytetty trimmievä paransi ruuhen ajoasentoa hiukan, koska perän kantavuus parani. Nopeuteen trimmievä vaikutti vain vähän (1-2 km/h) mutta keula ei yksinajaessa noussut niin herkästi pystyyn kuin ilman trimmievää. Kahden hengen kuormalla tai jos keulassa oli muuta painoa niin vastaavaa pientä ongelmaa ei ilmennyt. "Ongelma" ei siis missään nimessä ole suuri, mutta ainahan on mukava "tuunata". |
Vauhti on vesillä(kin) muutenkin aika joustava käsite. Joillekin mikään ei ole tarpeeksi nopeaa ja kestävää. Itselläni kiire lakkaa, kun vesille päästään, enkä ole varma haluanko ruuhelle edes lisää vauhtia. Lähinnä ajomukavuus oli trimmievätuunaamisenkin takana. Vauhdin lisääminen tulee kysymykseen ehkä silloin, jos siirtymätaipaleet ovat pitkiä. Jos matkat on tuskallisen pitkiä ja vauhtikaan ei riitä tai kelit pelottaa niin ruuhi on väärä kulkuväline. Kävin taannoin ajelemassa ruuhella pienellä joella noin 20 kilometrin lenkin. Mahtava reissu! Vauhti ei päätä huimannut, välillä oli niin kapeaa että rantapusikot raapi ruuhen molempia kylkiä, mutta mukavaa oli. Ajaessa ehti turvallisesti katselemaan maisemia ja muutenkin "chillailemaan", koska kelikin oli upea.