Pikkuruinen Aurayn ruuhi

Claud Worth kirjoitti 1912 The Royal Cruising Club Journalissa:

Aurayn kalastajien jollat kiinnostanevat pienten purjejahtien omistajia. Vakauden, kuormankantokyvyn, hiekkarannalle rantautumisen tai mudassa raahaamisen suhteen niitä olisi vaikea parantaa. Kuka tahansa harrastelijapuuseppä pystyisi rakentamaan sellaisen. Mittasin yhden jollan huolellisesti ja tein tarkat piirustukset. Merellä niitä hinataan. Seuraavana päivänä näimme tällaista ruuhta hinattavan navakassa tuulessa. Se näytti kiitävän vedenpintaa myöten kuin liukuvene. Pitkän keulan sanotaan parantavan hinattavuutta ja pitävän veneen kuivana tuulta vasten soudettaessa.

Auray on kaupunki Bretagnessa, Ranskassa. Phil Bolger esitti kirjassaan "Boats with an Open Mind" kolmimetrisen vaneriversion Worthin alkuperäisistä piirustuksista, ja "Small Boat Journal" julkaisi toisen version, myös kolmimetrisen, numerossa 25 kesäkuussa 1982.

Tässä yhden vanerilevyn pienoisversio Aurayn ruuhesta. Alkuperäinen muoto säilyy pienennöksessä hienosti, sekä pituus että leveys ovat 3/4 alkuperäisestä, korkeus 4/5 alkuperäisestä. Näinollen tämä pienoisversio on suhteessa hieman alkuperäistä korkeampi, muuten samanmuotoinen. Kokonaistilavuus on 0.45 alkuperäisestä Aurayn ruuhesta, joten jos alkuperäinen oli kahden tai kolmen hengen vene, on tämä yhden vanerilevyn versio vastaavasti yhden hengen vene.

Pikku-Aurayn pituus on 2.2 metriä ja leveys metrin. Se rakennetaan kätevästi hyvin samanlaisella tekniikalla kuin edellä esitetty yksinkertainen jolla. Pikku-Aurayn uppouma on noin 350 kg, laitaa myöten upotettuna. Yhden hengen kuormalla (~90 kg) varalaita on noin 20 cm.

Vähän isomman Pikku-Aurayn, voi rakentaa puolestatoista vanerilevystä.

Vanerilevy leikataan näin. Keulalauta puuttuu, se tehdään ohuesta laudasta. Joten tämä ei tarkasti ottaen olekaan vain yhden vanerilevyn vene.

Sivukappaleet katkaistaan punaisten viivojen kohdalta.

Piirrä ensin suora vanerilevyn keskelle, pituussuuntaan. Mittaa ja merkitse veneen pohjalevyn reunat tämän suoran suhteen.

Mittaa ja merkitse perälauta vanerilevyn toiseen päähän. Perälauta ja pohja kohtaavat, niiden väliltä ei jää hukkapuuta.

Sahaa pohja ja perälauta irti levystä.

Katkaise ylijääneet sivukappaleet 1400 mm siitä päästä levyä, josta perälauta sahattiin. Vaihda katkaistujen palasten paikat ja liimaa leveät päät toisiinsa tukikappaleilla.

Sauman liiman kovetuttua mittaa ja merkitse veneen sivujen mitat sivukappaleisiin, ja sahaa sivukappaleet irti.

Merkitse piste "A" molempiin sivukappaleisiin. Soutupenkin peränpuoleinen laita tulee valmiissa veneessä tämän pisteen kohdalle. Toisaalta, veneen laitojen välinen etäisyys asetetaan näiden pisteiden välillä. Laitojen etäisyyden asettamiseksi pisteiden "A" välille kiinnitetään 980 mm pituinen lauta, jonka päät on katkaistu 68 asteen kulmassa.

Vanerilevy sahattuna ylläesitetyn mukaisesti. Käytän tässä 4 mm koivuvaneria, jotta veneestä tulisi mahdollisimman kevyt.

4 mm vaneri on "leprua" ja näinollen vaikeaa käsitellä. 6.5 mm levystä rakentaminen olisi paljon helpompaa, veneestä tulisi vahvempi, mutta myös painavampi. Kumpikin käy, kummallakin on puolensa, käyttötarkoitus ja maku ratkaisee.

Tässä sivukappaleet jatkettuina. Ei tukikappaleilla vaan lasikuitunauhalla vanerin molemmilla pinnoilla. Parraslistat on taivutettu kuumailmapistoolilla.

Puu- ja epoksityö valmiina, mutta viimeistelemättömänä.

Vene on kasattu samalla tekniikalla kuin yksinkertainen jolla edellä. Puupalikoita, ruuveja, epoksia, vehnäjauhoja, lasikuitunauhaa. Työ vie kolme iltaa.

  • Ensimmäisenä iltana sahasin palat, liitin ne ruuveilla ja kakkoskakkosen palikoilla, liimasin tällä kertaa ensin sisäpuolelta, palikoiden väliltä. Liimasin ja ruuvasin kulmien kolmiomaiset tukikappaleet, soutupenkin ja perälaudan jäykisteen.
  • Toisena iltana poistin ruuvit ja palikat, täydensin sauman sisäpuolen liimauksen palikoiden kohdalta, kiinnitin sisäpuolisen lasikuitunauhan ja liimasin parrasrimat.
  • Komantena iltana vene ylösalaisin, nurkkien pyöristys, epoksikittaus ja lasikuitunauhalla päällystäminen.

Keulan yksityiskohtia.

Keulalauta ja kulmavahvikkeet ovat 70 x 12 mm mäntylautaa.
Poikittaisvahvistus, 45 x 21 mäntyä, ei ole välttämätön, mutta kahvana sangen kätevä. Veneissä ei koskaan voi olla liika kahvoja. Sitäpaitsi se lisää veneen "kärsän" kiertojäykkyyttä, joka etenkään 4 mm vanerista tehtäessä ei ole luonnostaan järin suuri.

Perän yksityiskohtia.

Perän kulmavahvikkeet on sahattu 145 x 18 mm kuusilaudasta. 64 mm reikäsahalla tehdyt reijät palvelevat kahvoina ja kiinnityskohtina. Sitäpaitsi ne näyttävät hyviltä.
Perälaudan ylälaita on vahvistettu kahdella 21 x 21 mm mäntyrimalla. Ohut vanerilevy ei ilman näitä vahvistuksia kestäisi laitojen ja parraslistojen vääntöä.
Parraslistat ovat samaa 21 x 21 mm mäntyrimaa.

Miksi jotkin osat ovat mäntyä, jotkin kuusta? Siksi, että kuusi olisi kevyempänä kevytveneessä toivottavampaa, mutta kaikenlaisia mittoja ei ole saatavana. Ja erityisesti parraslistojen on oltava oksatonta puuta, oksainen ei taipuisi katkeamatta.

Soutupenkin yksityiskohtia.

Penkin sivukaaret (tai siis suorat) on veistetty 45 x 21 mm männystä ja liimattu veneen laitaan.
Näihin on liimattu ja ruuvattu 70 x 12 mm poikittaistuki, jonka päälle, ja päistään veneen kylkiin, on liimattu 145 x 18 mm kuusipuinen penkkilauta.
12 mm vanerista tehty tassu penkin alla ei tue niinkään penkkiä kuin ohutta veneenpohjaa. 6.5 mm vanerista tehdyssä veneessä tätä tassua ei tarvittaisi.

Hankaimien paikka partaalla on 30 cm penkin takareunasta perään päin.

15 cm pätkät 21 x 21 mm rimaa penkin yläpuolella veneen laidan sisäpinnalla ovat kahvoja (jälleen). Nämä kahvat sijaitsevat veneen pituussuuntaisen painopisteen kohdalla, joten venettä voi niistä kantaa kuin matkalaukkua.

Näin rakennettu vene painaa vain 12 kg, joten kantaminen on mahdollista muutenkin kuin periaatteessa. Tietysti nämäkin kahvat voi jättää pois ja tehdä itselleen kiusaa tällä tavalla...

Pohjapuoli maalattuna.

Rannassa valmiina neitsytmatkaan. Tässä näkyy, kuinka suuri yhden vanerilevyn ja puolentoista levyn veneiden välinen kokoero on.

Sininen vene on teräväkeulainen jollani.

Tässä vene on kuvattuna vasta rannalla. Tein kyllä neitsytmatkan, mutta sää oli niin kurja, etten saanut valokuvaajaa mukaani rantaan :-(

Ensivaikutelmaksi jäi kuitenkin tosi liikuttava pikkuvene. Kevyt soutaa, kulkee suoraan ja tuntuu kokoisekseen vakaalta.

Uusi päivä, aurinko paistaa taas!

Tässä kuvassa saattaa juuri ja juuri nähdä perälaudan alalaidan olevan juuri vedenpinnan yläpuolella. Veneen pitkittäistasapaino on siis juuri suunnitellun mukainen, ja penkin paikka siis oikea.

Matkalla jonnekin!




Sivun alkuun.
Takaisin pääsivulle.